Julkisivuyhdistyksen vastine RIL 250-2020 -julkaisuun liittyen

Julkisivuyhdistys kommentoi ”RIL 250-2020 Kosteudenhallinta ja homevaurioiden estäminen” -julkaisun eristerappausjärjestelmiin liittyvää ohjeistusta

Julkisivuyhdistys ry korostaa eristerappausjärjestelmien huolellisen detaljien ja toteutuksen suunnittelun merkitystä. Laadukkaan lopputuloksen saavuttamista on ohjeistettu Julkisivuyhdistyksen ja Suomen Betoniyhdistys ry:n yhteistyössä teettämässä julkaisussa by 57 Eriste- ja levyrappaus 2016.

”RIL 250-2020 Kosteudenhallinta ja homevaurioiden estäminen” -julkaisussa on käsitelty sivuilla 136-137 eristerappausjärjestelmien kosteusteknistä toimintaa.
Julkisivuyhdistys kommentoi kyseistä, huomattavan määrän yhteydenottoja aiheuttanutta kohtaa, sillä kyseisessä kohdassa on viitattu havaittujen vauriotapojen osalta pääasiassa Julkisivuyhdistyksen Eristerappausten vauriomekanismit ja kuntotutkimusmenetelmät (ErVaKu)-hankkeessa toteutettuun Antti-Matti Lembergin diplomityöhön. ErVaKu-hanke käynnistettiin, sillä eristerappauksissa on havaittu ongelmia, kuten laajaa halkeilua, paikoin jo muutama vuosi rakentamisen jälkeen. Hankkeen yhtenä tavoitteena oli selvittää eristerappausjärjestelmien vaurioitumiseen johtaneita syitä sekä näihin soveltuvia kuntotutkimusmenetelmiä. Hankkeen tutkimusaineisto perustui vain kohteisiin, joissa vaurioita on havaittu.

RIL 250-2020 -julkaisussa todetaan, että ”Paksurappauksissa rakenteiden ulkopinnalla on esiintynyt puolestaan mikrobi- ja leväkasvustoa, koska rappausalusta on ollut pitkään kostea. Tämä mahdollistaa mikrobikasvuston myös rappauksen sisäpuolella…”. Lähteenä käytetyn diplomityön aineiston havainnot levä- ja muista kasvustoista olivat vähäisiä niin ohut- kuin paksurappauksissakin, eivätkä erityisesti keskittyneet mineraalivillaeristeisiin ratkaisuihin. Yhdessä hankkeen viidestä paksurappaus-eristejärjestelmäkohteista havaittiin pinnan kasvustoa. Tutkimuksessa käytetyssä aineistossa ei ollut havaittu tai tutkittu eristetilan mikrobikasvustoa.

Julkisivupinnan leväkasvustosta puhuttaessa on otettava huomioon, ettei kyseessä ole uusi ilmiö, vaan lähes kaikkia julkisivupintamateriaaleja koskeva ongelma, joka viittaa leväkasvustolle sopiviin ulkoilman kosteus- ja lämpötilaolosuhteisiin sekä kasvustolle soveltuvaan pintastruktuuriin. Leväkasvustoja havaitaan niin betoni-, tiili-, rappaus-, metalli- kuin puupinnoillakin ja se on tuttu ilmiö varsinkin Keski-Euroopassa. Ilmaston lämmetessä leväkasvustot ovat lisääntyneet myös pohjoisempana ja tulevat lisääntymään edelleen myös Suomessa kaikilla julkisivumateriaaleilla. Vaikka leväkasvusto viittaa korkeaan kosteusrasitukseen ja heikkoihin kuivumisolosuhteisiin, on se lähtökohtaisesti vain esteettinen haitta. Korkea kosteusrasitustaso nostaa luonnollisesti myös mikrobikasvuston riskiä, mutta ei yksin mahdollista mikrobikasvustoa ehjän rappauspinnan tapauksessa. Pinnan kasvustojen välttämiseen löytyy valmistajien ohjeita ja lähinnä kyse on julkisivupinnan järjestelmällisestä huoltamisesta. Lisäksi leväkasvuston riskiä vähentää vedenohjausjärjestelmien laadukas suunnittelu ja toteutus.

Eristetilassa mahdollisesti esiintyvä mikrobivaurio ei ole eristerappauksilla sen suurempi riski sisäilmaongelmille kuin esimerkiksi betoni-sandwichrakenteilla, sillä sisäkuori tiivistää ulkoseinän vaipparakenteen. Betonisandwich-elementtien osalta lämmöneristekerroksen mikrobivaurioitumista on tutkittu 90-luvun lopulla (Pessi et al. 1998). Hankkeen tulosten perusteella lämmöneristekerroksen mikrobivaurioitumisen sisäilmavaikutus betonisen sisäkuoren läpi voidaan katsoa vähäiseksi. Korjauskohteissa rakennusvaipan ilmatiiviyden parantamisen tulee olla osa korjausta, jolloin edellä mainittu riski voidaan lähtökohtaisesti poistaa. Uudiskohteissa energiatehokkaat rakenneratkaisut itsessään edellyttävät ilmatiiviin rakennusvaipan toteuttamista kosteusteknisen toimivuuden varmistamiseksi. Rakennuksen vaipan ilmatiiviyden parantamista ohjeistetaan mm. ympäristöministeriön julkaisemassa kosteus- ja mikrobivaurioituneiden rakennusten korjaus (Weijo et al. 2019). Jotta ulkoseinärakenteen mikrobikasvustosta voitaisiin katsoa olevan asumisterveysasetuksen määrittämää haittaa sisäilman terveellisyydelle, tulisi vaurion sijaita siten, että vauriolla on vaikutusta sisäilmaan. Ulkoseinän ulkopinnassa olevan mikrobikasvuston kohdalla näin ei lähtökohtaisesti ole.

Eristerappausjärjestelmissä käytetyt materiaalit kestävät kohtalaisesti tai hyvin mikrobikasvulle suotuisia olosuhteita. Mikrobikasvulle kriittisempiä kohtia ovat liittyvien rakenteiden mikrobikasvulle herkemmät materiaalit, esimerkiksi ikkunoiden apukarmit, kuten myös RIL 250-2020 -julkaisussa todetaan. Jotta lämmöneristemateriaalin vaikutusta sisäilmariskiin ja mikrobivaurioitumiseen voidaan luotettavasti arvioida, tarvitaan eristerappausjärjestelmien kohdalla lisää tutkimustietoa.

ErVaKu-hankkeen havaintojen perusteella järjestelmien selvästi suurimmat haasteet ovat olleet rappauskerrosten halkeilussa ja toimimattomissa liitoksissa, mitkä mahdollistavat kosteuden kulkeutumisen eristetilaan. Kasvanut kosteusrasitus aiheuttaa kuitenkin pääasiassa muita rakenteellisia vaurioita, kuten ohutrappaus-eristejärjestelmien pinnoitteen irtoamista ja laastin pakkasrapautumista. Paksurappaus-eristejärjestelmässä vauriohavainnot olivat vähäisempiä ja hankkeeseen olikin haasteita saada riittävää määrää vaurioituneita kohteita tutkimusmateriaaliksi. Rappausalustalla eli eristetyypillä ei todettu olevan vaikutusta halkeiluun tai sen määrään. Havaintojen perusteella voidaan myös todeta, että vaurioituneissa kohteissa ei ole noudatettu by 57 Eriste ja levyrappaus 2016 -julkaisun ohjeistusta laadukkaan lopputuloksen aikaansaamiseksi.

Suurin osa havaitusta halkeilusta liittyy hyvin vahvasti työ- ja suunnitteluvirheisiin. Siten RIL 250-2020 -julkaisun toteamus ”…eristerappausrakennetta ei tulisi tehdä mineraalivillan kanssa nykyisillä toteutustavoilla” on Julkisivuyhdistyksen näkemyksen mukaan virheellinen linjaus. Ohutrappaus-eristejärjestelmien arvioitu käyttöikä on noin 25 vuotta ja paksurappaus-eristejärjestelmien noin 30 vuotta rannikko-olosuhteissa, muilla alueilla lähtökohtaisesti pidempi. Käyttöiän saavuttaminen edellyttää julkisivujen aktiivista huoltoa, joka tarkoittaa mm. suojaavien pinnoitteiden uusintakäsittelyä noin 10-15 vuoden välein sekä kaikkien liitosten ja tiivistysten huolellista toteutusta sekä niiden kunnosta huolehtimista. by 57:n mukaan testattuja järjestelmiä ja julkaisun esittelemiä ratkaisuja käyttäen kyseiset käyttöiät ovat saavutettavissa. Oleellisinta eristerappausjärjestelmiä käytettäessä onkin, että kohdekohtainen detaljisuunnittelu sekä varsinkin rakentamisaikainen laadunvalvonta mm. rappauspaksuuksien ja käytettävien materiaaliperheiden osalta ovat riittävällä tasolla. Uudistuotannossa elementtejä käytettäessä tulee kiinnittää erityisesti huomiota elementtien asennukseen, jotta elementtien ulkopinta on suora, ja rappausalusta on yhtenäinen elementtisaumojen kohdalla sekä tehtaalla pintaan levitettävän suojalaastikerroksen laatuun.

Julkisivuyhdistyksen puolesta
TkT Toni Pakkala, Julkisivuyhdistyksen hallituksen puheenjohtaja, tutkijatohtori Tampereen yliopisto, erikoisasiantuntija Renovatek Oy
TkT Jukka Lahdensivu, dosentti Tampereen yliopisto, johtava asiantuntija Ramboll Finland Oy
DI Antti-Matti Lemberg, diplomityöntekijä ErVaKu-hankkeessa, suunnittelija Renovatek Oy
DI Petri Annila, Julkisivuyhdistyksen toiminnanjohtaja, toimitusjohtaja Terveet Talot Oy

Lähteet:
• Lahdensivu, J., Annila, P., Pikkuvirta, J. 2016. by 57 Eriste ja Levyrappaus 2016. Suomen Betoniyhdistys ry, Helsinki. 145 s.
• Lemberg, A.-M. 2019. Eristerappausten vauriomekanismit ja kuntotutkimusmenetelmät. Tampereen yliopisto, Rakennetun ympäristön tiedekunta. Diplomityö. 185 s. http://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201906152022
• Pessi, A.-M., Suonketo, J., Pentti, M., Rantio-Lehtimäki, A. 1999. Betonielementtijulkisivujen mikrobiologinen toimivuus. Tampereen teknillinen korkeakoulu, Talonrakennustekniikka, Julkaisu 101. 100 s. http://urn.fi/URN:NBN:fi:tty-201201021003
• Weijo, I., Lahdensivu, J., Turunen, T., Ahola, S., Sistonen, E., Vornanen-Winqvist, C., Annila, P. 2019. Kosteus- ja mikrobivaurioituneiden rakennusten korjaus. Helsinki. Ympäristöministeriö. Ympäristöministeriön julkaisuja 2019:18. 284 s. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161855/YM_2019_18_211019.pdf?sequence=4&isAllowed=y